sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Halti sairaslomalla..

Viime viikonloppuna lauantaina piti olla viimeiset kisat Haltin kanssa maksi-luokassa, ja vikaa kertaa treenattiinkin viikolla maksirimoilla 55-60 cm.

Perjantaina käytiin kaupungilla 1,5 tunnin lenkki ja kotiin tultuamme päästin koirat leikkimään pihalle. Pyry oli oikein innoissaan ja jaksoi juosta ja riekkua aika kauan Haltin kanssa. Sitten jotain tapahtui koirien painiessa (ihan hyvässä hengessä), Pyry ehkä liian kovalla voimalla heitti Haltin nurin tai muuta sellaista. Halti alkoi huutamaan täyttä huutoa ja huusi koko matkan juostessaan minun luo. 

Otin koirat sisälle, ja ajattelin että jos Halti vähän aikaa lepää, niin "trauma" menee ohi. Ei se kyllä koskaan tuolleen ole reagoinut jos on jotain vähän sattunut. Kuitenkin koko loppuillan Halti aina vingahti kun nousi makaamasta, ja toisaalta ei taas halunnut mennä makaamaan tai istumaan, vaan saattoi seisoa pitkiä aikoja. Ulkona sitä ei oikein saanut kunnolla pissaamaan, kun ei pystynyt nostamaan oikeaa takajalkaansa ja vain tärisi ulkona. Löysin onneksi yhden Metacamin purutabletin, ja annoin sen yötä vasten varmuuden vuoksi.

Lauantaina aamulla sama juttu edelleen, vinkui noustessaan, ei halunnut mennä makaamaan, ja ulkona kun Jani yritti pissattaa, se jumittui täysin, ei suostunut liikkumaan ja suorilta jaloilta tipahti maahan liikkumattomaksi, jolloin se jouduttiin kantamaan sisään. Pari tuntia sai odottaa eläinlääkärin avautumiseen, jotta sai Haltin kanssa lähdettyä saman tien Porvooseen Aveciin. Siinä välissä ehdin peruuttamaan kisatkin. 

Eläinlääkärissä Halti ei antanut koskea oikeaan takajalkaan, aristi selkää, ja oli tosi kipeän oloinen. Ei kuitenkaan ontunut. Oli kuulemma tosi hyvä, että annoin sen kipulääkkeen heti, koska olisi voinut olla paljon pahemmassa kunnossa. Halti sai opiaatteja ja lisää kipulääkettä, ja käskyn olla täysin rauhassa ja pienillä pissatuksilla. 


Oli muuten vaikea saada se olemaan rauhassa, kun yritin käyttää sitä pienillä rauhallisilla pissatuksilla, niin se vaan sinkoili täysiä eteenpäin. Kuitenkin päivä päivältä Halti vointi parani huomattavasti, eikä vinkumista noustessa enää tullut kipulääkkeellä, ja maanantaina pystyi nostamaan jo kipeämpää jalkaa ja pystyi nukkumaan selällään.

Maanantaina käytiin sitten ortopedillä, ja onneksi ei löytynyt mitään murtumaa eikä repeymää. Ortopedi kyllä vähän epäili että kipu on saattanut tulla selästäkin, ja siitä säteillyt jalkaan. Tällä tutkimisella saatiin vain 2 viikkoa lepoa (lyhyitä rauhallisia hihnalenkityksiä) ja kipulääkekuuria. Kolmannella viikolla saadaan alkaa pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa normaaliksi. Ensimmäinen viikko tehtiin ihan vaan pihapissatuksia ja lyhyitä lenkkejä 10-15 minuuttia lyhyessä hihnassa (ettei pääse sinkoilemaan). Nyt toisen viikon alkaessa aletaan jo käymään 30 minuutin rauhallisia lenkkejä flexissä, Halti vaikuttaa tosi normaalilta. Ei kuitenkaan pääse juoksemaan, kiihdyttelemään, hyppimään minkään yli tai päälle. Vähän on hankalaa, kun energiaa Haltilla olisi vaikka kuinka paljon. Kotona Halti on sisällä saanut nyt leikkiä jonkin verran pallonsa kanssa, kun ei pääse kuitenkaan kiihdyttelemään ylimääräistä.

Eli nyt vielä viikko kipulääkettä ja lepoa, ja päästään aloittelemaan taas normaalia elämää. Uskon että on jo nyt aika kunnossa, mutta otetaan varman päälle viikko vielä.

Viime tiistaina sitten mentiin vain Pyryn kanssa agitreeneihin tekemään putkirallia, ja lisäksi sain lainata treenikaverin pyreneittenpaimenkoiraa Aatua (koska omistaja oli kipeä), ja Aatun kanssa oli tosi kiva tehdä rataa. Vähän tarvittiin hienosäätöä että pääsen sen rytmiin, mutta yllättävän helposti päästiin samaan rytmiin ja treeni meni ihan loistavasti etenkin kun aloin luottamaan enemmän Aatun irtoamiseen ja esteosaamiseen. Hurjan osaava ja vauhdikas koira.

Tänään sitten Pyry pääsee/joutuu kauden ensimmäisiin ulkotreeneihin Taija Mäkelän valmennukseen Haltin sijasta. Onneksi vaikuttaa olevan aika viileää, mikä on just sopiva Pyrylle.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Haltista mittaustilaisuus

Mähän käytin Haltin viime kesänä Agirodussa agilitymittauksessa, ja Halti mitattiin 51-52 cm, ja oli selkeästi yli rajan. 

Itse olin hämmentynyt vähän tästä, kun jotenkin ajattelin että se on automaattisesti pikkumaksi. No siitä pääsin yli, ja ajattelin että voinhan kai sitten käydä uudelleen mittauttamassa puolen vuoden päästä jos tuntuu siltä. 

Olin kyllä jo ihan päätynyt siihen, että kai se on maksi jokatapauksessa, enkä edes meinannut mittauttaa, mutta koska tuli ohjeistus, että saa käyttää 4 kertaa mittauksessa koiran ilman erityisiä syitä, niin ajattelin että eihän siinä mitään muuta menetä kuin 15 euroa uudesta mittaustodistuksesta.

Joten ilmoitin Haltin Helsinkiin eiliselle päivälle mittaukselle (itse asiassa ilmoitin jo edelliselle viikolle Vantaalle, mutta siihen en päässytkään). Mittausjono oli pitkä, mutta sain pidettyä Haltinkin rauhallisena, vaikka se yritti vaikka mitä temppuja mulle esittää siinä jonottaessa (agihallilla kun oltiin kerran). Muutaman kerran viime viikolla muistin pyytää tuttuja käsittelemään Haltia, ettei tuu sille taas ihan puskista tää mittausjuttu.

Halti nostettiin sellaiselle korkealle näyttelypöydälle taas, ja ensimmäinen tuomari sai hyvin aseteltua Haltin ja Halti oli rentona. Parhaiten toimi kun itse oli Haltin edessä ja yli käsivarren mitan verran kauempana. Vähän tuomari ihmetteli alkuperäisen mittauksen tulosta, että miten siihen oli oikein päädytty. Sitten tuli kaksi muutakin tuomaria mittaamaan (kaikki naisia), ja hienosti Halti oli siinä vaan mitattavana ja sai yllättäen namiakin yhdeltä tuomarilta (joka itseasiassa Haltin kisauran alussa yritti mitata Haltia siinä onnistumatta). Yhden tuomarin mittauksen näin, ja hän oli saanut 48,5 cm, joten vähän alkoi tuntua, että voisiko Haltista tulla sittenkin pikkumaksi. Muut tuomarit eivät sanoneet mittaustulosta enkä siinä tajunnut kysyäkään. 

Sitten veinkin Haltin autoon odottamaan, ja itse menin odottamaan mittaustodistusta. Meni ihan hirveän kauan, kun ilmeisesti uusintamittaustodistuksessa kesti ja kesti, ja kaikki muut haki todistuksia mun ohi. Sitten lopulta aika koitti, ja todentotta HALTISTA TULI PIKKUMAKSI, ja aivan yksimielisesti! Kaikki tuomarit olivat katsoneet sen olevan alle 50 cm ja kahden mielestä vielä selkeästikin!  Kannatti siis mennä oikeasti mittauttamaan uudelleen! 



Vieläkin olen vähän hämmentynyt että näinkin voi käydä ja mitä tämä tarkoittaa meidän kisauralle. Haltin ei tarvitse hypätä enää (muuta kuin joukkueessa) 60 cm rimoja, joita edelleen kisoissa järjestäen on. Ensi viikonloppuna on vielä yhdet kisat johon ilmoitin Haltin makseihin, mutta sen jälkeen ilmoitan pikkumakseihin. Tietty voi olla että kisaan makseissakin vielä, jos tuomarit alkavat laskemaan rimoja alemmas lopulta (--> 55 cm).

Halti the Pikkumaksi



Poropaimennustaipumustestaustapahtuma

Kyllä suomen kieli on parasta, kun yksi sana on lauseen pituinen..

Käytiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla Lapissa Kittilässä poropaimennustapahtumassa. Sain Haltille taipparista paikan, Pyry ei mahtunut isosta hakijamäärästä johtuen uusintatestaukseen.

Oltiin Oulussa yötä Nallikarissa mennessä ja tullessa ja oli mukavat koiraystävälliset mökit ja maastot. Ei ollut kerralla sitten liian pitkä matka taittaa matkaa.

Rovaniemellä

oululaisen kaupan pihalla

Paimennustapahtumista ei saa noin yleensä ottaa videota, mutta muutaman kuvan videosta pystyn julkaisemaan.



Halti oli kyllä aivan superkilttikoira. Sen mielestä antaa kaikkien kukkien kukkia, ja oli oikea herrasmies poroille (ehkä liiankin). Halti haukkui paljon poroja ja lähinnä liikutti poroja haukkunsa avulla, mutta aina saadessaan ne liikkeelle, se löysäsi heti painetta niihin. Heti alussa oli huvittavaa, kun Halti "eksyi" ihan porojen eteen, ja hetken oli molemmat osapuolet kummastelemassa että mitäs nyt.


Testin osioiden mukaan Halti oli hallinnassa ja rauhallinen, avoin ja ystävällinen, terve ja soveltuva. Haltin kiinnostus parttioon oli huomioiva, hieman epäröivä (hieman välinpitämätön välillä). Hallittavuuden osalta Halti oli hallinnassa ja valpas. Asenteeltaan tasapainoinen ja rauhallinen. Tuomareiden mielestä Halti sopeutti voimankäyttöä parttiota kohtaan vähän, pyrki pitämään parttiota koossa vähän ja työskenteli liikkumalla vähän (vaihtoehdot oli sopivasti, vähän, ei lainkaan). 

Tuomareiden kommentit:

Napakka haukku. Rauhoittuu hyvin omistajan pyynnöstä. Kiinnostunut, hyvin antaa poroille tilaa, periksiantamaton yksittäistä poroa kohtaan. Auktoriteetti toimi, mutta koko parttiota kohtaan ei voima riittävä. Ei syttynyt tarpeeksi poroille. 



Joten Halti suositeltiin testattavaksi uudelleen. Naureskelin niille, että mulla on tällainen tottelevainen koira, joka ei käytä tarpeeksi voimaa, ja sitten on toinen, joka käyttää liikaa voimaa eikä kuuntele. Ja että ehkä tää tottelevaisempi on mukavampi olla. Tuomarit kuitenkin sanoivat, että hyvin meni testi siihen nähden että Halti ole ikinä nähnyt poroja aiemmin.


Oli rankka ajomatka, mutta ehkä sen jaksaa sitten taas joskus ajella. Empä tiedä onko mitään mieltä käydä uudelleen testissä, ellei poropaimennusta pääse harjoittelemaan tässä välissä. Mutta mistäs sitä tietää jos niitä paimennuspäiviäkin tulisi joskus eteen. Lampaiden kanssahan Halti käyttääkin hyvin voimaa, ja pitää lammaslauman hyvin koossa. Voi kyllä johtua siitä että ne on niin paljon pienempiä eläimiä ja sopivampia Haltille.

Pyry oli kyllä mukana, ja se kyllä olis syttynyt poroille. Jo siinä vaiheessa kun avasin takaluukun, niin Pyry otti jo ilmavainua, ja oli menossa aidan läpi suoraan porojen luo.. tosin empä nyt tiedä että onko se Pyryllä sittenkin sitä riistaviettiä...