Koiratapaamisia!

Tänään käytiin Jästin kanssa treffaamassa Porvoossa Huhtisten koirapuistossa. Ehdittiin Pyryn kanssa sinne vähän etukäteen, ja siellä oli pari nuorta urosta leikkimässä; 7kk noutajauros ja 1v. husky-saksanpaimenkoirauros. Vähän aikaa kateltiin aidan toiselta puolelta että tuleeko aidan läpi mitään ärinöitä, ja koska omistajat kovasti sanoivat, että heidän koiransa eivät ole koskaan rähisseet muille, niin uskallettiin mukaan leikkimään. Vähän varovainen pitää olla, kun tietää että Pyry ei nykyään kaikkien urosten kanssa tule toimeen. Meni se kuitenkin hyvin, Pyry oli tietty vähän epävarma kun oli kaksi vierasta urosta, eikä pomottamisesta ollut tietoakaan. Leikkivätkin ja juoksivatkin vähän aikaa :)

Sitten tuli Jästi, ja mentiin pienten koirien puolelle, kun Pyry ja Jästi nyt yleensä "laumaantuvat" ja eivät oikein osaa toimia nätisti muitten koirien kanssa. Hyvin meni ja hyvin tulivat myös toimeen, vaikka vähän pelkään että jossain vaiheessa ei enää tulla toimeen. Yritetään nyt kuitenkin mahdollisimman usein nyt nähdä tälleen kriittisenä murkkuaikana, jos vaikka tulisivat aikuisinakin toimeen keskenään. Tässä muutama kuva:

Pyry ja Jästi kerjäämässä Suskilta namia

Pyry ja Jästi suorittavat paikallaanmakuuta

Jästi ja Pyry suorittavat paikallaanmakuuta (Pyry seuraa ilmeisesti jotain lintua)

Lisää malttitehtäviä, istutaan käskystä..

Viikon treenit

Tiistaina käytiin Kotkassa tokotreeneissä, ja pikkaisen petyin touhuun. Seuran sivuilla luki, että ryhmä olisi ihan tokon ALO-luokkaan valmistelevaa, mutta taas siellä ryhmässä sanottiin että ei ole tarkoitettu kilpailemaan suunnitteleville. Siellä nyt harjoiteltiin katsekontaktia ja sivulletuloa yms, mikä on aina tietty hyvä harjoitella enivei. Positiivista on, että Pyry pystyy tekemään nykyään tosi hyvin töitä vieraassa paikassa ja vieraassa koiraporukassa. Itsekin taas tsemppasin, ja olin koko ajan iloinen ja innostava, niin Pyrykin pysyi koko ajan motivoituneena, eikä alkanut tylsistymään. No laitoin viestiä tuon jälkeen sinne uudelleen, ja ilmeisesti tosiaan olin ollut väärässä ryhmässä! Ilmeisesti samassa paikassa oli hiekkakentän vieressä asfalttikenttä, jolla oli se oikea ryhmä. Siinäkin kuulemma oli vain aloittelijoita, kun ketään mun tasoisia ei ollut ilmoittautunut. Mennään nyt ensi tiistaina uudelleen katsomaan mikä on meininki.

Sitten tiistaina tokotreenien jälkeen käytiin erään toisen porokoirauroksen omistajan kanssa harjoittelemassa ohituksia. Pyryhän nykyään luottaa aika pitkälle noissa ohituksissa, niin nyt pystytään auttamaan muita, kun Pyry ei reagoi siihen ohitettavaan (jos ei nyt omalla reviirillä olla). Se meni ihan hienosti. Aluksi toinen koira tuli kohti, ja sitten Pyryn ollessa paikallaan, toinen käveli ohi, ja välillä käveltiin eri suuntiin ja vähän samaan suuntaan, ja ympyrää yms. Tosi hienoa! Siitä oli varmasti apua toisellekin koiralle!

Keskiviikkona olin päättänyt että treenataan nyt sitten kunnolla tokoliikkeitä. No ne meni ihan pipariksi. Mä jotenkin yritin muuttaa käden asentoa taaksepäin tms (en nyt tiedä oikein miksi), ja sitten kun Pyry meni vähän hämilleen, ja mä turhauduin, Pyry alkoi hidastelemaan, mä turhauduin enemmän, ja Pyry lopetti kokonaan tekemisen. Kun yritti tietenkin rauhoitella minua. Eli harjoittelu jäi sitten siihen, ja lähettiin pitkälle lenkille. Jossain vaiheessa sain sitten lenkin aikana mustan pilven pääni päältä haihdutettua, ja tehtiin jopa kahden koiran ohitukset hienosti. Ja oman reviirin läheisyydessä! Sitten kokeilin uudelleen sisällä seuraamista ja kääntymistä, niin meni ihan hienosti. Käsi oli ihan oikeassa paikassa mun vierelle rennosti, ja Pyry seurasi tosi nätisti. Mitähän ihmettä mullakin taas pipoa kiristi. Kyllä oli sellainen tunne, että mitä mä mihinkään edistyneempään tokotreeniin haluan kun ei edes seuraamista hallita :/

Ollaan harjoiteltu ihan päivittäin tuota vasemmalle kääntymistä paikallaan istuen ja seisoen, ja sitten yhtä askelta eteenpäin ottaen ja kääntyen. Lisää pitää harjoitella. Eilen harjoiteltiin luoksetuloa sivulle vauhdilla, ja se meni ihan nätisti, muutaman kerran Pyryllä jäi istuminen väliin tai meni vähän kauas (kun en auttanut kädellä), mutta tällä hetkellä olisi hyvä että saisin vauhdin kohilleen. Ja viereen istumaan sen saan kyllä kun itse autan kädellä (kädessä valmiiksi namia). Jäävät mun mielestä menee tosi hienosti, ainoastaan joskus saattaa mennä vähän vinoon, mikä johtuu siitä että olen palkannut välillä myös oikealla kädellä. Tämä sen takia että olen voinut palkata nopeasti, mutta en voi pitää namia vasemmassa kädessä, koska muuten Pyry alkaa seuraamaan helposti mun kättä eikä nätisti sivulla (vähän agilityssäkin sama homma). Estehyppyäkin yritin treenata eilen, mutta sitten naapurissa oli jotain melua niin ei Pyry pystynyt keskittymään ollenkaan.

Torstaina oli sitten agitreenit, ja oli taas kaksi lyhyttä rataa. Tämä on siitä ihan hyvä, että pääsee kunnolla harjoittelemaan omaa ulosantia. Ensi kerralla on viimeinen syksyn ohjattu kerta, ja tehdään kuulemma pidempi rata. Vähän oli suunnitteilla että se kuvattais videolle :)

Tässä oli eka rata (näköjään Blogger ei suostu lataamaan sitä oikein päin O.o ):

Eka rata

Tää rata meni tosi näppärästi, muutamia ohjausvirheitä toki löytyi. Aluksi siis hyppyesteeltä toisen esteen ohi putkeen, putkesta eka hyppyeste ja sitten toinen toiselta puolelta ja sitten pari vinoa hyppyestettä ja taas nuo kaksi hyppyestettä. Ohjasin Pyryn (tässä kuvassa) vasemmalta puolelta yli ekan esteen ja suoraan putkeen ja edelleen vasemmalta puolelta vastaanoti Pyryn yli kolmannen esteen ja lähetin neljännen esteen yli. Itse liikuin vähän mukana vitos- ja kutosesteen väliin jossa ohjasin Pyryn molemmat esteet (kutosesteelle piti olla aika lähellä estettä oikeaan suuntaan jotta ei jäänyt kyselemään multa ohjeita) ja sitten oikealta puolelta vastaanotin seiskaesteeltä ja oikealla kädellä otin haltuun ja lähetin kasiesteelle. Ihan jees. Osasin ihan jees käyttää kroppaani ja oikean nopeuden. Muistin jopa putkessa huudella Pyrylle, jotta se paikallistaisi missä olen ja osaa suunnata oikeaan suuntaan. Hyvä vauhti myös Pyryllä oli.

Sitten seuraava rata (joka myös väärinpäin):

Toka rata

Tässä siis ykkösesteeltä ohjasin suoraan kakkoselle (Pyryn jätin vähän vinoon ja itse olin ykkösen ja kakkosen välissä) ja sitten vedin sen takaisin takakautta ja takaisin kolmosesteelle (jolloin meidän tapauksessa piti huomioida että en mene liian lähelle kolmosesteelle koiran eteen, vaan annan tilaa ja jään kauemmas ja suuntaan kuitenkin kroppani siten että koira osaa arvioida menosuunnan). Sitten neloselle ja vitoselle ja siitä putkeen. Nelosesteen jälkeen menin siis oikealle puolelle vastaanottamaan Pyryn vitoselta ja siitä putkeen. Tuossa yritin melkein juurikin vitosesteeltä lähettää putkelle, mutta ei onnistunut, joten seuraavalla kerralla piti viedä lähemmäs putkea ja sitten vitosesteen ja putken välistä juoksin seiskalle. Näköjään siinä oli sopivasti aikaa kulkea eikä ollut mitenkään kiire. Toi meni kanssa hienosti, kun korjasin ekan kerran jälkeen paikkaani tietyillä esteillä.

Yritettiin taas tutustuttaa Pyryä villakoiraurokseen, että sai haistella sen takapuolta, mutta kun Pyry meni lähemmäs sen päätä, niin päätti alkaa kyykyttämään ja rähisemään sen niskaan. Ei edes riittänyt että se alistui, vaan olisi pitänyt alistua maahan asti. Ja tietty vaikuttihan sekin että ympärillä oli paljon narttuja, niin siinä jo tuli sitä kilpailuasetelmaa. Silti tuon jälkeen kun otin sen pois siitä tilanteesta, niin ihan hyvin pystyi olemaan sen metrinkin päässä taas villakoirasta, kunhan vaan ei pistänyt niitä nenäkkäin. Siitä Pyry on kyllä hyvä, että sietää urokset, jos eivät tule iholle. Lisäksi käytiin kävelemässä taas agin jälkeen tunti Loviisassa, ja muutama koirakin tuli vastaan ja meni aika nätisti ohi. Ohituksen jälkeen tosin meinas hyökätä haistelemaan toisen jälkiä, mikä nyt saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, jos sieltä joku pyöräilijä olisi tullut. Lisäksi Pyry ehti syömään jotain ojasta ennen kuin ehdin kieltämään, ja hirveästi pelästyin että olisi ollut jotain myrkkyä, mutta näyttää olevan vielä elossa :)

Eilen sitten vesisateessa lenkillä tuli taas Piki collieuros vapaana emäntineen ja emännän hevosen kanssa vastaan. Heti Pyry yritti mennä Pikin sä'än päälle ja rähistä, mutta onneks Piki ei itsevarmana uroksena välittänyt, vähän rähähti takaisin ja itse sain suht nopeasti kiellettyä Pyryä silloin ja pari kertaa nopeammin kun meinas yrittää taas isotella, niin sitten lopulta hyväksyi Pikin, eikä yrittänyt enää. Ja ihan iloisesti meni Pikin kanssa siinä ilman mitään hampaankolossa. Piki on siitä niin ihana, että se ei ota itseensä tuollaisia ja on niiiiin varma ja luotettava. Lisäksi Pyry pääsi haistelemaan suomenhevosta ihan turvasta ja meinasi että josko alettaisiin leikkiä sen kanssa. Ja monta kertaa kävi haistelemassa ja välillä pompotti Pikin vierellä. Sitten käytiin heposen ja Pikin (ja tietty niiden omistajan) kanssa lenkillä ja tosi hienosti meni. Pyry vaan hirveästi olisi halunnut mennä hevosen taakse tietty haistelemaan takapuolta ja jälkiä, mutta piti se yrittää pitää siinä vierellä, ettei tuu vahinkoja. Kyllä Pyry aina ihmetteli kun hevonen hirnahteli (isoille autoille...) ja hyvää totuttamista hevoseen tuo oli. Onhan Pyry ennenkin käynyt haistelemassa hevosia tuolla naapurilla, mutta aina vain tottuu enemmän. Sitten tietty ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen treenattiin vähän seuraamista yms, mutta lenkin jälkeen meni mielenkiinto vähän nopeammin, kun oltiin muutenkin riehuttu sen kanssa siinä lenkin jälkeen pihalla.

Tänään lauantaina mennään ehkä Jästin kanssa pitkästä aikaa treffaamaan Porvooseen, ja varmaan huomenna mennään Myrskylään katsomaan Verttiä. Pitää yrittää tässä vielä viikonloppuna treenata vähän enemmän tuota tokoa jos mun hermot pitää. :)

Tässä meidän kahdesta yöpuulle menijästä pari kuvaa:

Nekku ja Pyry nukkumaan menossa

söpöilijät

Myrskylän Match Show BIS-2!!

Tänään käytiin ah niin kauniina sateisena päivänä Myrskylän Kiparkatissa mätsärissä. Siis satoi koko ajan! Sitten vielä meidän kehä oli viimeisenä, kun ennen meitä oli isojen pikkupennut, vähän isommat pennut ja vielä isot nartut. Pyryn mielestä oli ihan tylsää kun vaan odoteltiin. Käytiinhän me välillä kävelemässä ja välillä leikittiin pallolla ja pyrin pitämään Pyryn kanssa hauskaa ja harjoiteltiin kehän ulkopuolella seisomista jne. Välillä käytiin katoksen alla, jossa oli myös makkaranpaistajia ja muita myyjiä (ja ilmoittautuminen yms.). Siellä Pyry sai anovalla katseellaan sulatettua makkaranpaistajamiehen sydämen, ja sai hältä makkaraa useampaan otteeseen! Se oli varmaan mätsärin huippukohta Pyrylle. Muutenkin Pyry oli tosi rentona koko tapahtuman ajan ja oli todella mallikelpoinen porokoira.

Sitten meidän vuorolla kun kehäsihteeri huuteli että "Pyry tänne" niin Pyryhän meni, ja kovaa. Antoi katsoa hampaat, mutta vähän meinasi vastustella, ja liikkui ja käyttäytyi hienosti. Tuntuu että sadepäivä tuo parhaat puolet Pyrystä esiin, kun silloin ei enää viitsi haistella maatakaan.

Saatiin ihan kirjallinen arvostelu: "Wau mikä purukalusto :) Kauniit suorat liikkeet, letkeä meno, kaunis katse, tasapainoisen oloinen koira, energiatehokasta menoa, nätit kulmaukset. Kun laittaa silmät kiinni ja ajattelee koiraa, tulee Pyry mieleen". Aika hauska arvostelu :)

Oltiinkin sitten isojen urosten paras eli ykkönen, ja jouduttiin BIS-kehään ja BIS-kehässä tultiin toiseksi! Ja saatiin vaikka mitä sälää palkinnoksi!. Pyry BIS-kehässäkin meni hienosti, ainoastaan edessä menevän testosteronipesä Huskyuroksen uhotessa Pyry joutui vastaamaan, mutta lopetti heti kieltäessä :) Meistä otettiin kuviakin, joten näkee löytyykö niitä jostain myöhemmin :) Tässä kuva!

Tässä kuitenkin mun ottama kuva Pyrystä, nyt se Pyry alkaa itse ansaitsemaan ruokansa :)

Niiin ylpeä koirastaan

Täytyypi vielä mainostaa kuinka ylpeä olen Pyryn käyttäytymisestä. Viime aikoina agilityssä on ollut pelkkiä narttuja, joten ei ole tottunut uroksiin samoissa treeneissä. Nyt oli kaksikin urosta siinä metrin-parin metrin päässä, ja meinasi jopa alkaa ärräämään. Mutta kun kielsin, niin kontakti oli taas minussa, eikä huomioinut muita uroksia (narttuja sitäkin enemmän), ja kuunteli tosi hienosti. Pystyttiin hyvin istumaan taas toisen uroksen vieressä metrin päässä ilman että Pyry olisi siitä välittänyt. Saipa jopa haistella sen takapuolta ja sitten käveltiin yhtä matkaa pois (projektina jos vaikka tulisivat toimeen keskenään - se toinen uros tykkää kaikista koirista).

Sitten tuli vähän ennen meidän tunnin loppumista seuraava ryhmä siihen kentän laidalle odottelemaan, ja Pyry ja aussi Sani alkoivat meidän ryhmän isoimpina ja rohkeimpina puhkumaan niille, mutta pelkästään napsauttamalla suulla sain Pyryn kontaktin minuun. Ja sitten kun lähettiin, niin mentiin aika läheltä noita meidän ryhmälle vieraita uroksia, niin Pyry pystyi malttamaan mielensä, eikä edes alkanut provosoimaan niitä, jes! Hienosti käveli ohi ja huomioi mua :)

Ja agilityn jälkeen käytiin kävelemässä Loviisassa sellainen tunnin lenkki, niin sielläkin tuli pari koiraa vastaan, ja huomasin että en osaa enää edes varautua mihinkään rähinään, kun Pyry menee mun kanssa niin luottavaisesti muitten koirien ohi edes niitä hirveämmin huomioimatta. Jotenkin oon niin ylpeä näistä aikaansaannoksista. Ja siitä kuinka hyvin osaan lukea nykyään koiraani ja miten se meinaa käyttäytyä.

Tosin yksi mopopoika kun pysähtyi kävelytiellä meidän eteen kun pyörä ilmeisesti meni rikki, niin sille piti sitten alkaa puhkumaan, ja murisemaan ja haukkumaan. Onneksi kiellosta lopetti aina. Se kun oli niin epäilyttävä, ja vielä kypäräkin päässä. Vähän aikaa käveltiin sen takana kun se yritti edetä kävellen pyöränsä kanssa, ja sitten lopulta piti mennä ohi. Tajusin kuitenkin antaa Pyryn haistella pojan jälkiä, niin se tajus että ihan normaali ihminen se oli (varmaan oli jäänyt vähän päälle epäluuloisuus sen MH-kuvauksen aaveista). Onneksi kohdalla Pyry malttoi olla haukkumatta/murisematta kun mentiin ohi, vaikka vähän epäluuloiselta vaikutti.

Agilityä

Torstaina oli taas agitreenit. Tällä kertaa tehtiin pari pientä rataa ja harjoiteltiin kepeille omatoimisesti menemistä (eli vaihteeksi verkoilla). Eka rata oli tällainen:

Eli ensin hyppyesteeltä pöydälle (jossa odotus 4 sek) ja siitä kolmosesteelle, tästä kepeille, josta hyppyesteen kautta putkeen ja viimeiselle esteelle.

Pöydällä harjoiteltiin vähän aikaa aluksi, koska Pyry on viimeeksi pöytää tehnyt varmaan vuosi sitten. Vaikka hyvin pysyi siinä harjoitellessa, niin eiköhän ekalla kerralla rataa mennessä hypännyt heti siitä eteenpäin (jatkoi matkaa). Hiffasin jopa kolmosesteeltä tehdä valssin kepeille ihan oma-aloitteisesti. Olinkin miettinyt että koskakohan opin itse tekemään noita valssauksia oikeissa kohdissa. Ja sitten putken jälkeen olin liian hidas, ja Pyry ehti kiertämään mun oikealle puolelle, joten siitä oli paljon vaikeampi mennä vikalle esteelle. No tokalla kerralla meni paremmin (tosin jätettiin eka hyppyeste pois - eli harjoiteltiin pöydälle menemistä vain muutaman metrin päästä ennen kuin saa kunnon vauhtia - ja ettei opi vaan aina hyppäämään heti pois pöydältä) ja sitten putken jälkeen vaan kovavauhti ja vasemmalla kädellä haltuunotto ja sitten sain hienosti Pyryn vikalle esteelle nätisti.

Sitten seuraava rata oli tällainen - pöytää tässä ei kuitenkaan menty vaikka sen tohon olen piirtänytkin:

Eli hyppyesteeltä kepeille, siitä pari hyppyestettä ja putkeen ja vika hyppyeste. Jotenkin kaikilla koirilla meinas mennä silleen että kepeille meinasivat ihan ihme paikasta (mistähän ihmeestä johtui). Pyrykin meni ekalla yrittämällä ohi, mutta tokalla kerralla sain ohjattua hyvin kepeille, ja hyvin kolmos- ja nelosesteelle (ehkä olis voinut olla puhtaampi esitys) ja putkeen hienosti ja sain sen kutosesteellekin, vaikka olis alunperin pitänyt siihenkin ottaa enemmän vauhtia.

Ihan hyvä fiilis. Tällä kertaa en sählännyt, vaikka tarkempi olisin voinut olla. Otin rauhallisesti enkä kiirehtinyt, niin kyllä se näkyi hyvänä suorituksena. Olis kiva että pääsis enemmän harjoittelemaan itsekseen noita ratoja, että ehtis kokeilemaan mikä olis hyvä tapa itselle. Enää on kolme kertaa ohjattua agilityä, sitten alkaakin nämä omatoimiset treenit pari kertaa kuussa, saas nähdä mitä siitä tulee. On mulla vähän agilityratoja valmiina tuosta yhdestä kirjasta, jos tarvii itse niitä ratoja keksiä. Katsotaan josko seuraavalla kerralla olis vähän pidempi rata, niin vois nakittaa yhden kanssaharrastajan kuvaamaan rataa (jos nyt muistaa vielä ensi viikolla).

Sunnuntaina onkin sitten Myrskylässä mätsäri, johon olis tarkoitus mennä Pyryn kanssa. Pitää nyt ihan tosissaan yrittää saada Pyrylle fiilistä toimia mun kanssa siellä (hajujen seuraamisen sijaan), niin vois suunnitella tosiaan sinne tokokokeeseenkin suuntaamista, kun tietää että se pystyisi keskittymään myös muhun noissa paikoissa. Sehän se on hauskaa, kun kehän ulkopuolella treenaa tosi hyvin, mutta sisäpuolella menee hajujen mukaan (johtuu siitä mun passiivisuudesta). Ja ens tiistaina mennään katsastamaan tokon alo-valmennustreenit Kotkassa. Porvoon treeneistä ei ole kuulunut mitään, harmi.

Keskiviikkotreeniä

Käytiin Heinlahdessa Kotkan Kivan viikkoharjoituksissa, teemana seisominen tavalla jos toisella sekä maltti ja temppu.

Tehtiin maahanmenoa ilman käsimerkkejä ja sanoja, kropan välityksellä, sitten tehtiin liikkeestä maahanmenoa, ja maahanmenoa sanalla "porkkana". Tehtiin myös malttia maassa, eli koira piti olla maassa makaamassa, ja itse piti ensin kiertää myötäpäivää koira ja sitten peruuttaa takaperin. Ja lisäksi sai ottaa etäisyyttä, ja koira sai olla joko istumassa tai makaamassa. Tein kanssa harjoituksia koira istuen, koska tuntuu että se on vaikeampi koiralle kuin makaaminen paikallaan. Lisäksi tehtiin temppuna avainten etsimistä. Mä kyllä yhdistin saman tien siihen käskyn "missä avain", koska Pyry ei meinannut lähteä etsimään sitä ilman käskysanaa. Jäi vaan odottamaan ja katsomaan mua, että mitä pitäisi tehdä.

Nyt pyrin tällä kertaa olla mahdollisimman innostava Pyrylle, että pystyisi pysymään kontaktissa ja huomioimaan mua. Vähän vinkui kyllä, mutta paremmin sain sen mukaan juttuihin. Tein nopeita käännöksiä ja innostin Pyryä mukaan. Oon huomannut että varsinkin ryhmissä (ja näyttelyissä) tapaan olla hieman vaisu ja passiivinen, joten nyt olen päättänyt yrittää olla aktiivisempi osapuoli, jotta saan Pyrynkin mukaan. Ja lisäksi pyrin olemaan kieltämättä Pyryä vinkumasta, koska silloin Pyry jättää mut kokonaan huomiotta (ton kanssa en ainakaan tee mitään..). Ja se auttoi aika hyvin, ja vinkuikin vähemmän. Lisäksi mulla oli vinkuva pallo mukana, jota vilauttelin välillä ja sai leikkiä silläkin vaikkapa hyvän seuraamisen jälkeen. Jos vaikka saisin motivaatiota enemmän.

Todella hyvin kyllä meni, ja tosiaan kun nyt taas oli ihan eri koirat paikalla. Siellä oli alussa yksi berni vapaana ja sitä ei meinattu saada kiinni, niin pysyin Pyryn kanssa hyvin taka-alalla, jotta se ei huomioisi meitä. Ja onneksi lopulta saivat sen kiinni. Käytiin lisäksi Tesjoella kävelemässä mukavassa sateessa. Kumman innokkaasti Pyry kyllä hyppäsi autoon lenkin jälkeen :D

Luin tuossa yhden tokokirjan, ja siitä pitäisi laittaa vielä mietteitä meidän treeniä ajatellen. Ainakin palkkaukseen pitäisi kiinnittää huomiota. Tärkeitä oppimisalueita olisi myös katsekontaktin vahvistaminen, takapään käyttö, palkkauksen tiheys ja laatu, ja leikkimisen opetteleminen.

Ollaan nyt tehty jonkin verran takapään käytön harjoituksia paikallaan siten, että otan Pyryn sivulle, ja sitten siirryn itse vaikka 45 astetta, ja pyrin saamaan sen uudelleen viereen vain siirtämällä takapuoltaan. Puolessa välissä treeniä ollaan tässä. Ja lisäksi ollaan treenattu keppejä, ja ne menee aika mahtavasti nykyään. Ei tarvitse välillä käyttää kättä ollenkaan ohjaamiseen. Seuraavaksi pitääkin alkaa lähettää eri kulmista kepeille, kun nuo alkavat muuten sujumaan ja tietty enemmän itse oikealla puolella ohjaamassa, koska sitä ollaan tehty vähemmän.

Lisäksi pyrin nyt varsinkin tokoa treenatessa pitää treenit todella lyhyinä, ihan vaan muutaman onnistuneen kerran sessiona (kaikki kerrat tavoitteena onnistua), jotta itse en ala hiiltyä missään vaiheessa ja Pyryllä pysyy motivaatio. Ja lisäksi pääsen palkkaamaan oikeasta toiminnasta. Tämä on toiminut aika hyvin, kun muistan vaan pitää harjoittelukerrat lyhyinä ja tehokkaina ja mietin etukäteen miten treenataan ja mitä osa-aluetta.

Myös olen alkanut käyttämään "valmis"-sanaa jotta saan katsekontaktin ja pitää alkaa käyttämään jotain "treenaamaan" tai "töihin" sanaa ennen treenaamista (palkaten tietty) että saan Pyryyn virettä enemmän.

Tavoitteena TK1 v. 2013 (ei oo suuret tavoitteet, mutta jostain on aloitettava). Näyttää siltä että menen tokon valmennukseen Kotkan Koiraystäväin seuran riveissä nyt syksyn ja kevään ajaksi. Siellä on sellainen "alokasluokan kisakuntoon valmistelu ja viimeistely" -valmennus, ja tähän ollaan ilmoittauduttu. Todennäköisesti ensi tiistaina mennään tähän (pari kertaa on jo ehtinyt olemaan tuota valmennusta).

Agility & MH-luonnekuvaus

Lyhyesti kerrotaan viikon tapahtumat. Eli keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa viikkoharjoituksissa Heinlahdessa, ja selkeästi oli tarvettakin. Ei se Pyry pystynyt keskittymään niin paljon kuin olisin halunnut. Tai kun piti pitää paljon taukoja ja odotella, niin siinä välissä sitten keksi muita asioita, joihin keskittyi, ja sitten mun pyynnöt jäi toisarvoisiksi. Tehtiin katsekontaktia siten että itse olen selkä koiraan päin, sekä luoksetuloa, mikä meni ihan hyvin tällä kertaa.

Torstaina käytiin agilityssä treenaamassa, ja taas minä alussa höselsin. Tiesin että yhdessä kohdassa oli mulle vaikea kohta, ja sitten yritin jotenkin kiirehtiä ja hösläsin ihan liikaa, vaikka rauhassa tekemällä pääsee nopeammin. Ei se mitään, ekalla kerralla mentiin rata jopa kunnialla läpi.

Aluksi lähdettiin siis parille esteelle, josta A:lle, josta pussiin ja sitten pakkovalssilla esteelle, josta putkeen ja takakautta esteelle, ja taas etukautta esteelle, putkeen ja puomille.

Jonkun kerran teki puomin hyvin, ja A:n toisaalta hyppäs yli. Siitä päästiin kyllä seuraavalla kerralla kun itse hidastin A:n kohdalla. Pussia harjoiteltiin jonkun verran etukäteen, kun sitä ollaan tehty viimeeksi viime syksynä pentuagissa. Pussissa ei ollut mitään ongelmaa. Tuossa pakkovalssikohdassa pussin ja 5,esteen kohdalla itsellä meni pasmat sekaisin ekalla kerralla, mutta sitten kun sitä harjoiteltiin, niin meni hienosti. KUNHAN ITSE TEEN RAUHALLISESTI. Todettiin kouluttajan kanssa, että KOIRA osaa kyllä :)

Vikalla kerralla Pyry sotkeentui jotenkin pussiin, mutta pääs sieltä tulemaan. Siitä suoraan pistin sen jatkamaan rata loppuun ja sen jälkeen uudestaan pari kertaa pussiin, ettei siitä jää mitään huonoa fiilistä. Ei Pyrylle jäänyt mitään hampaankoloon. Jännä, miten rennosti se nuokin asiat ottaa (vaikka muuten onkin suht. pehmeä koira - ilmeisesti ne ei ole sillä tavalla negatiivisia asioita Pyrylle).

No katotaan, koska alkaa mennä ekalla kerralla paremmin, niin sitten voi miettiä jopa joihinkin kisoihin menemistä. Harmittaa vaan, kun agilitystä tulee aina vaan kilpailullisesti haastavampaa ja haastavampaa ja pitää ihan maksimikorkeuksiakin niissä pitää. Koirat kuluu helpommin ja menee rikki, kun ei voida esim. käyttää maxi-korkeuksissa sitä sallittua 55cm, vaan pitää olla aina maksimissaan 65 cm. No katotaan saanko odotettua kisoja siihen asti, että saa nuo kyynärät ja lonkat kuvattua.

MH-luonnekuvaus

Lauantaina käytiin sitten MH-luonnekuvauksessa. Koko aamun satoi kaatamalla, ja epäilin että suostuuko Pyry ollenkaan autosta pois, jos ihan kaatamalla sataa. No aika nätti ilma siitä lopulta tuli. Mentiin Haminaan, Pyhältöön, lintukotoon Tanskandoggien luonnekuvaukseen. Käytiin katsomassa myös ennen meitä ollut kuvaus. Kyllä ne tanskandoggien villitykset ovat ihan omaa luokkaansa!

Tässä on video , ja kuvaus löytyy tuolta Tulokset -välilehdeltä.

Mun mielestä Pyryn luonnekuvaus meni ihan hyvin. Alussa kun Jani lähti edeltä kuvaamaan, niin tuli itku, kun Pyry ei voi ymmärtää miksi laumaa erkaantuu tälleen, ja voi sitä ulinaa (hyvää peeärrää porokoirille juu). Yllätyin aika positiivisesti kuinka innokkaasti Pyry leikki meidän kanssa alussa. Kontakti toiminnanohjaajan kanssa meni kuten olin ajatellutkin, lähtee mukaan, mutta hajut kiinnostaa aluksi. Otti tosin myös kontaktia TO:n, mutta ainakaan videolla sitä ei näy kun itse olin edessä. Hyvin antoi kuitenkin jopa tutkia itsensä, jota epäilin, että antaako (riippuu niin siitä tutkivasta ihmisestä).

Vieheellä Pyry ei edes harmillisesti huomannut ekalla kertaa viehettä, vaan sillä oli muita prioriteetteja ja toisella kerralla sentään huomasi, mutta jäi odottamaan multa lupaa, joten se meni vähän hukkaan. Olis ollut mielenkiintoista nähdä, jos olis heti lähtenyt, että mitä olisi tehnyt.

Aktiviteettitaso oli aika odotettava. Kyllähän se piippaa ja puuhaa silloin kun se ei ymmärrä mitä me siellä keskellä metsää oikein seisotaan paikallaan vaan. Kyllähän se tosiaan vaikka agilityssä odottaa vaikka kuinka kauan maassa makaamassa kun rakennetaan rataa, tai muussa vastaavassa, kun tietää mitä pitää tehdä. Yleensä itsekin aina sanon sille että pitää odottaa tms. Rauhaton koira minulla on. Kyllä ne tuomarit siellä vähän naureskeli Pyryn puuhailua. Sitten etäleikissä yllätyin kuinka innokkaasti Pyry lähti etäleikkijän luo, ja hyvin videoltakin näkyy, miten Pyry nauttii kyllä vauhdista ja juoksemisesta. Tähän asti oli kuulemma se huvipuiston tivoliosuus, ja seuraavaksi olikin vuorossa kummitusjunaosuus.

Haalaria pelästyi ihan kuten ajattelinkin, yllättävän hitaasti tuli kuitenkin katsomaan, vaikka mä en siihen reagoinut mitenkään. Ja sitten vielä ekalla ohituskerralla en huomannut katsoa että koira menee väärältä puolelta ja osuu haalariin, niin Pyry pelästyi uudelleen. Harmi, kun tämä vaikutti kuitenkin siihen jäljelle jäävään pelkoon. Räminään reagoi ihan kuten ajattelinkin, tosin kuvaukseen oli laitettu että tuli luokse vasta kun houkuttelin, vaikka tuli jo ennen. Aaveilla kyllä oli yllätys se, että Pyry ei peruuttanut sitten yhtään aaveita, vaan siinä tasan mun vieressä haukkui ja murisi niitä pois. Niihän se kuvaajakin sanoi, että se kaivoi siinä sitä aggressiota esiin tuossakin kohdassa. Ihan mielenkiintoista miten luonnetestissä käy kun pitää puolustaa mua ja itseään ihmiseltä. Yllätti myös kuinka vähän tuo kaikki kuormitti Pyryä, vähän pehmeä kun on (tämäkin asia vahvistui kuvauksessa haalarilla ja räminällä). Kuitenkin toimintakyky ja hermorakenne ilmeisesti Pyryllä ovat hyviä. Lopussa leikki ihan normaalisti iloisesti ja ampumisetkaan eivät paineistaneet sitä enempää, vaan ihan normaalisti reagoi niihin.

Ihan jees, olen todella tyytyväinen että käytiin nyt luonnekuvauksessa. Luonnetestiin luulen, että mennään silti vasta yli 3-vuotiaana, että ei mennä vahingossakaan liian aikaiseen, ja että Pyry kestää paremmin sen paineen ja kuormituksen luonnetestissä (vaikka kuormitusta tässä kuvauksessa ei näkynytkään). Oli se tietty väsyneempi, mutta onhan tuo henkisesti raskasta. Ei meinannut tosin mennä ollenkaan alussa kotona lepäämään, joten piti ihan itsekin mennä lepäilemään, jotta Pyrykin malttoi.

Sunnuntaina Pyry kävikin sitten taas leikkimässä Vertin kanssa.

Nyt tällä viikolla olen vähän kysellyt tokoryhmien perään Kotkaan ja Porvooseen. Porvoosta en ole saanut mitään vastausta, mutta Kotkasta sain, että sinne mahtuis. Kuitenkin tuo agility loppuu kolmen viikon päästä (enää neljä kertaa), niin olisi kiva olla jotain muuta sen tilalla. Ja tokoa voitaisiin taas viilata. Jatkuuhan meillä sitten kerran/kaksi kertaa kuussa agility sunnuntaisin Porskin hallilla omatoimisesti marras-maaliskuun, mikä on ihan kiva että edes niin. Toivotaan että sinne vaan tulee tarpeeksi koirakoita, jotta niitä järjestetään. Sitten huhtikuussa jatkuu taas jatkoagility kevään ryhmissä.

Kuvia

Lauantaina Pyry kävi vierailemassa vanhemman collieuroksen Pikin luona leikkimässä ja sosiaalistumassa, myöskin poniin, hevoseen ja lapsiin. Olipa siellä yksi norjalainen metsäkissa, joka piti käydä pusuttelemassa heti ensimmäisenä (kissa vaikutti vähän hämmentyneeltä). Lasten kanssa meni hyvin, varsinkin kun lapset eivät jännittäneet itse ollenkaan ja ponilta haisteltiin jalkoväli, turpa ja takapuoli, jotta pystyttiin todentamaan, että jokin nelijalkainen se tosiaan on. Aluksi Pyry yritti vähän pomottaa Pikiä, mutta Piki aika hyvin otti luulot pois (ärähti ja laittoi leukansa Pyryn sä'än päälle). Sitten leikkivät aika pitkään. Jossain vaiheessa kun oli vähän liian ahdasta ja ihmisiä oli liikaa liian tiukasti, niin silloin tuli rähinä kuitenkin noille kahdelle. Collien omistaja otti nopeasti yhden keskellä olleen lapsen pois alta, ja mä otin selkänahasta Pyryn pois Pikin kimpusta. Sen jälkeen eivät enää leikkineet, mutta olivat kuitenkin ihan sovussa keskenään, Pyry vaikutti vähän hämmentyneeltä.

Sunnuntaina Pyry pääsikin leikkimään Vertin kanssa, ja ihan onnessaan:

Ja lisäksi otin muutaman muotokuvan Pyrystä tänään :) :

Jälkeä ja agilityä

Keskiviikkona käytiin tekemässä taas jälki Kulloossa, tällä kertaa todella pitkä ihmisjälki, johon kuului niin tieosuutta, metsäjälkeä, muutama kulma ja pari hämäysjälkeä. Ja hienosti meni! Ja Pyrykin oli tosi innoissaan taas kun löytyi ihminen :)

Torstaina meillä oli agilityä, ja tehtiin mun mielestä todella helppo rata, ainakin sellainen minkä mä muistin hyvin. Siellä oli kolme putkea, ja putkiin Pyry meni hienosti, ei ainakaan muistellut aikaisemmasta treenistä mitään negatiivista putkiin liittyen. Aluksi siis pari hyppyä, sitten putkeen uloimmasta päästä, siitä pari hyppyä A-esteelle (kontakti meni tosi hyvin), ja A:lta pari hyppyä putkeen, ja putkesta puomille, puomilta taas putkeen ja putkesta yksi hyppyeste, putki ja sitten vauhdilla kaksi hyppyestettä. Meillä kun on 2 krt x 2krt, niin mentiin viimeiseksi vain kerran, koska silloin tuli 0-rata, ja päätin että jätetään mahdollisimman hyvään mieleen se treeni. Viimeinen rata nimittäin meni aivan täydellisesti.

Ongelmana oli tällä radalla yllättäen puomin laskeva kontaktikohta, koska yritin hidastaa Pyryä ja Pyry alkoi seuraamaan mun kättä, ja hyppäsi pois liian ajoissa. Tässä kokeiltiin muutamaa tilannetta, mutta todennäköisesti paras vaihtoehto oli, että menin laskevalle puominosalle ajoissa/vauhdilla, ja laitoin käsivarren eteen rinnan kohdalle, että se hidastaisi Pyryä, eikä se alkaisi seuraamaan kuitenkaan että onko mun kädessä jotain namia. Se että Pyry alkaa hyppimään mun käden perässä ja seuraa vaan missä nami on, niin se on ollut aikaisemmin pahin ongelma. Silloin Pyry ei todellakaan katso mihin astuu tms, vaan seuraa vaan mun kättä sokeasti. Puomilla olen pyrkinyt tekemään siten että en ole oikeastaan koskaan palkannut puomilla, ehkä joskus kontaktilla. Yksi vaihtoehto olisi että jättäisin puomin päähän sen namin, mutta pelkään että silloinkin se ei enää kiinnittäisi huomiota miten pysyy puomilla, vaan rynnisi namin luokse.

Lisäksi putki - hyppyeste - putki -yhdistelmä lopussa oli itselle aluksi haasteellinen, koska piti pystyä tekemään valssaus toiselle puolelle hyppyestettä, jotta olisin oikealla puolella kun koira menee putkeen ja tulee putkesta. Yllättävän hyvin sen kuitenkin onnistuin tekemään ja ajoissa.

Palkitsin Pyryä muutaman kerran kun se oli mennyt jostain väärin, enkä ollut ehtinyt tietty palkitsemaan aikaisemmin kun oli mennyt hyvin. Pakkohan se on palkita jos joutuu keskeyttämään, koska Pyry ottaa helposti sen ainakin multa negatiivisesti, ja kokee että on tehnyt väärin agilityssä ja sillä menee into. Pyryllä on niin selkeetä, että kaikki kiva tekeminen pitää pysyä kivana, eikä kivasta voi "rankaista" koska Pyry ei ymmärrä siinä vaiheessa että mistä sitä rankaistaan tai jätetään palkitsematta. Varsinkin kun se innoissaan tekee. Mun mielestä silloin kun Pyry on mennyt väärin, niin se on johtunut mun vääränlaisesta ohjauksesta, joten Pyry on voinut mennä mielestään oikein kun se olenkin minä, joka on ohjannut väärin.

Päädyin kyllä siihen että kyllä se menee oikein, jos itse ohjaan oikein ja selkeästi, niin palkkaan sitä kuitenkin. Kouluttaja meinasi että mun ei pitäisi palkata kun tekee väärin, mutta jätän sellaisen palkkaamatta olemisen siihen, kun se tekee selkeästi väärin vaikka mä näyttäisin oikein. En tässä harjoitteluvaiheessa jätä palkkaamatta (tai tosin kyllä pitäisi palkata useammin radan aikana kun tekee oikein), koska en usko että se tässä vaikuttaa siihen että se alkaisi jotain tekemään väärin automaattisesti. Tämä kun ei ole ihan sama kuin esim. toko, jossa helposti voi palkata väärästä asennosta, ja silloin se alkaa tekemään tietyn asennon aina väärin. Ei mun mielestä tehnyt sellaisia virheitä, joita olisi kannattanut jättää palkitsematta.

Muuten meni aika mahtavasti. Pyrin laittamaan jossain vaiheessa radasta kuvan, että millainen tehtiin.

Muoks. tässäpä tämä rata: