tiistai 17. huhtikuuta 2018

Haltista mittaustilaisuus

Mähän käytin Haltin viime kesänä Agirodussa agilitymittauksessa, ja Halti mitattiin 51-52 cm, ja oli selkeästi yli rajan. 

Itse olin hämmentynyt vähän tästä, kun jotenkin ajattelin että se on automaattisesti pikkumaksi. No siitä pääsin yli, ja ajattelin että voinhan kai sitten käydä uudelleen mittauttamassa puolen vuoden päästä jos tuntuu siltä. 

Olin kyllä jo ihan päätynyt siihen, että kai se on maksi jokatapauksessa, enkä edes meinannut mittauttaa, mutta koska tuli ohjeistus, että saa käyttää 4 kertaa mittauksessa koiran ilman erityisiä syitä, niin ajattelin että eihän siinä mitään muuta menetä kuin 15 euroa uudesta mittaustodistuksesta.

Joten ilmoitin Haltin Helsinkiin eiliselle päivälle mittaukselle (itse asiassa ilmoitin jo edelliselle viikolle Vantaalle, mutta siihen en päässytkään). Mittausjono oli pitkä, mutta sain pidettyä Haltinkin rauhallisena, vaikka se yritti vaikka mitä temppuja mulle esittää siinä jonottaessa (agihallilla kun oltiin kerran). Muutaman kerran viime viikolla muistin pyytää tuttuja käsittelemään Haltia, ettei tuu sille taas ihan puskista tää mittausjuttu.

Halti nostettiin sellaiselle korkealle näyttelypöydälle taas, ja ensimmäinen tuomari sai hyvin aseteltua Haltin ja Halti oli rentona. Parhaiten toimi kun itse oli Haltin edessä ja yli käsivarren mitan verran kauempana. Vähän tuomari ihmetteli alkuperäisen mittauksen tulosta, että miten siihen oli oikein päädytty. Sitten tuli kaksi muutakin tuomaria mittaamaan (kaikki naisia), ja hienosti Halti oli siinä vaan mitattavana ja sai yllättäen namiakin yhdeltä tuomarilta (joka itseasiassa Haltin kisauran alussa yritti mitata Haltia siinä onnistumatta). Yhden tuomarin mittauksen näin, ja hän oli saanut 48,5 cm, joten vähän alkoi tuntua, että voisiko Haltista tulla sittenkin pikkumaksi. Muut tuomarit eivät sanoneet mittaustulosta enkä siinä tajunnut kysyäkään. 

Sitten veinkin Haltin autoon odottamaan, ja itse menin odottamaan mittaustodistusta. Meni ihan hirveän kauan, kun ilmeisesti uusintamittaustodistuksessa kesti ja kesti, ja kaikki muut haki todistuksia mun ohi. Sitten lopulta aika koitti, ja todentotta HALTISTA TULI PIKKUMAKSI, ja aivan yksimielisesti! Kaikki tuomarit olivat katsoneet sen olevan alle 50 cm ja kahden mielestä vielä selkeästikin!  Kannatti siis mennä oikeasti mittauttamaan uudelleen! 



Vieläkin olen vähän hämmentynyt että näinkin voi käydä ja mitä tämä tarkoittaa meidän kisauralle. Haltin ei tarvitse hypätä enää (muuta kuin joukkueessa) 60 cm rimoja, joita edelleen kisoissa järjestäen on. Ensi viikonloppuna on vielä yhdet kisat johon ilmoitin Haltin makseihin, mutta sen jälkeen ilmoitan pikkumakseihin. Tietty voi olla että kisaan makseissakin vielä, jos tuomarit alkavat laskemaan rimoja alemmas lopulta (--> 55 cm).

Halti the Pikkumaksi



Poropaimennustaipumustestaustapahtuma

Kyllä suomen kieli on parasta, kun yksi sana on lauseen pituinen..

Käytiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla Lapissa Kittilässä poropaimennustapahtumassa. Sain Haltille taipparista paikan, Pyry ei mahtunut isosta hakijamäärästä johtuen uusintatestaukseen.

Oltiin Oulussa yötä Nallikarissa mennessä ja tullessa ja oli mukavat koiraystävälliset mökit ja maastot. Ei ollut kerralla sitten liian pitkä matka taittaa matkaa.

Rovaniemellä

oululaisen kaupan pihalla

Paimennustapahtumista ei saa noin yleensä ottaa videota, mutta muutaman kuvan videosta pystyn julkaisemaan.



Halti oli kyllä aivan superkilttikoira. Sen mielestä antaa kaikkien kukkien kukkia, ja oli oikea herrasmies poroille (ehkä liiankin). Halti haukkui paljon poroja ja lähinnä liikutti poroja haukkunsa avulla, mutta aina saadessaan ne liikkeelle, se löysäsi heti painetta niihin. Heti alussa oli huvittavaa, kun Halti "eksyi" ihan porojen eteen, ja hetken oli molemmat osapuolet kummastelemassa että mitäs nyt.


Testin osioiden mukaan Halti oli hallinnassa ja rauhallinen, avoin ja ystävällinen, terve ja soveltuva. Haltin kiinnostus parttioon oli huomioiva, hieman epäröivä (hieman välinpitämätön välillä). Hallittavuuden osalta Halti oli hallinnassa ja valpas. Asenteeltaan tasapainoinen ja rauhallinen. Tuomareiden mielestä Halti sopeutti voimankäyttöä parttiota kohtaan vähän, pyrki pitämään parttiota koossa vähän ja työskenteli liikkumalla vähän (vaihtoehdot oli sopivasti, vähän, ei lainkaan). 

Tuomareiden kommentit:

Napakka haukku. Rauhoittuu hyvin omistajan pyynnöstä. Kiinnostunut, hyvin antaa poroille tilaa, periksiantamaton yksittäistä poroa kohtaan. Auktoriteetti toimi, mutta koko parttiota kohtaan ei voima riittävä. Ei syttynyt tarpeeksi poroille. 



Joten Halti suositeltiin testattavaksi uudelleen. Naureskelin niille, että mulla on tällainen tottelevainen koira, joka ei käytä tarpeeksi voimaa, ja sitten on toinen, joka käyttää liikaa voimaa eikä kuuntele. Ja että ehkä tää tottelevaisempi on mukavampi olla. Tuomarit kuitenkin sanoivat, että hyvin meni testi siihen nähden että Halti ole ikinä nähnyt poroja aiemmin.


Oli rankka ajomatka, mutta ehkä sen jaksaa sitten taas joskus ajella. Empä tiedä onko mitään mieltä käydä uudelleen testissä, ellei poropaimennusta pääse harjoittelemaan tässä välissä. Mutta mistäs sitä tietää jos niitä paimennuspäiviäkin tulisi joskus eteen. Lampaiden kanssahan Halti käyttääkin hyvin voimaa, ja pitää lammaslauman hyvin koossa. Voi kyllä johtua siitä että ne on niin paljon pienempiä eläimiä ja sopivampia Haltille.

Pyry oli kyllä mukana, ja se kyllä olis syttynyt poroille. Jo siinä vaiheessa kun avasin takaluukun, niin Pyry otti jo ilmavainua, ja oli menossa aidan läpi suoraan porojen luo.. tosin empä nyt tiedä että onko se Pyryllä sittenkin sitä riistaviettiä...

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Ei oo helppoa

Useamman kerran olen yrittänyt alkaa päivittämään blogia, mutta sitten kone on hidas tai ohjelmat ei toimi tai en saa kuvia ladattua puhelimesta tai USB-liitäntä ei toimi.. Kokonaisuudessaan ongelma teknillisesti on tää mun läppäri, joka vetelee viimeisiään. Pitäisi saada vaan hankittua se uusi läppäri jossain vaiheessa, huoh.. Päätin että en yritä nyt ladata ainakaan mitään ylimääräisiä kuvia, kun ei tää läppäri siitä nyt oikeesti innostu, ja kirjoittelen nyt muita kuulumisia..

Mä vaihdoin työpaikkaa maaliskuun alussa, ja sen vuoksi helmikuu oli edellisessä työpaikassa tosi kiireinen ja uuvuttava ja lisäksi nämä kolme ensimmäistä viikkoa uudessa työpaikassa ovat olleet hyvin uuvuttavia. Uusi työpaikka on siis 55 min ajomatkan päässä Helsingissä Malmilla, ja sinne olen ajellutkin viime viikkoa lukuunottamatta joka päivä, ja työpäivät ovat olleet pitkiä. Tarkoituksena on kuitenkin, että jatkan pääasiassa etätöissä kotoa käsin, ja että arki alkaa helpottamaan tässä jossain vaiheessa. Muutaman päivän olen ehtinyt etätöitä tekemään kotoa ja enempi puolikkaita päiviä, joka on helpottanut kyllä heti elämää, jo koiran hoidosta lähtien. Katsotaan, miten tämä työ jatkossa etenee. Parasta on se, että pystyn päättämään omista työajoista liukuman rajoissa taas ja myös etätyöpäivistä ja Helsinkiin menoajasta voin itse päättää, ellei kokoukset yms sitä rajoita.

Vanhasta työpaikasta sain lähtiäislahjaksi asiakkaalta suklaata ja raakaa jauhelihaa, jälkimmäinen koirille tietenkin. Aina hieno lahja!

Koirien kanssa olen joutunut jättämään joitakin treenejä ja kouluttamista väliin, koska en vaan ole ehtinyt enkä jaksanut. Lisäksi Kissatalon vapaaehtoistyöt olen joutunut jättämään tauolle vähäksi aikaa.

Kuitenkin kaksissa kisoissa Haltin kanssa olen käynyt, tammikuussa Vantaalla ja maaliskuussa Kotkassa. Kotkassa saatiinkin kaksi tulosta pitkästä aikaa, ja jopa 2. sijoilla molemmat, toinen nolla ja toinen keppivitonen. Vähänkö oli hienoa. 

Lisäksi ollaan käyty valmennuksissa, Rannikon valmennuksessa Ruukissa ja parissa Taija Mäkelän valmennuksessa Kotkassa. Kävin myös Mental-Sport valmennuksessa, ja kaikissa näissä toistuu sama teema, se keskittyminen! Kisoista ja valmennuksista haluan jotain kirjoittaa, mutta viikkoagitreenien kirjoittamisen taidan jättää väliin, ellei jotain kiinnostavaa tule mieleen.

Pyry kävi hieronnassa (Haltin piti, mutta se aina siirtyi). Se on taas jumissa lapojen takaa. Vähän on mietinnässä että mitähän sitten.. fyssarilla pitäisi käydä seuraavaksi. Ei olla ihan hirveästi treenattu agilityä, eikä korkeilla hypyillä, joten tuskin siitä johtuu. Hyvähän se on tietää, ettei se ole todennäköisesti kovin vakavaa, kun ei kuitenkaan tutkittuna löytynyt mitään luustosta tms..

Pyry täytti tässä 13.3. 7-vuotta! On se jo aikamies pikkuhiljaa. :)

Hieman yli viikon päästä lähdetään Lappiin poropaimennustestaukseen. Halti pääsi mukaan, ja näillä näkymin Pyrykin pääsee mukaan hengailemaan, kun ei hirveän kovia pakkasia ole luvattu (jos joutuisi pitkään odottamaan autossa paikallaan). Ollaan yötä tällä kertaa Oulussa rauhallisella alueella pienessä mökissä, joten ei tule kerralla niin pitkä ajomatka ("vain" 6-7 tuntia Ouluun ja 4 tuntia Kittilään).

Laitan nyt myöhemmin vielä noista kisoista ja valmennuksista, jos tästä vaikka pääsisin paremmin vauhtiin bloginkin pitämisessä.

Ja loppuun kuva-arvoitus ja siihen vastaus... millainen eläin jättää tällaisia jälkiä...






Se on sellainen ryömivä porokoiraeläin, joka jättää tuollaisia jälkiä.. Haltilla on kyllä aina vähän omaa kivaa, mitä muut ei vaan tajua...

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Agivalmennukset tammikuu

Nyt on ollut aika paljon taukoa bloggailusta, ja ehkä taas herätään elämään blogissakin. Elämä on ollut jokseenkin uuvuttavaa, enkä ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään ylimääräiseen. 

Parit omatoimitreenit ollaan käyty tekemässä Espoossa Sporttikoirahallissa Lappalaiskoirien agitreeneissä, niin Pyryn kuin Haltin kanssa. Pyry kävi hieronnassa, ja hieroja näytti vihreää valoa aksaamiseen (3 kk tauon jälkeen). Ei mitään ihmeempiä jumeja. Nyt sitten seurataan, että oliko se syksyn jumi vaan joku kertaantunut jumitus, vai tuleeko se uudelleen. Ollaan kuitenkin treeneissä tehty jollain 45-50 cm rimoilla molempien kanssa, ja Pyryn kanssa etenkin sellaisia lyhyitä juttuja. Haltin kanssa taas enemmän oikeastaan estetreeniä. Olen keskittynyt aika paljon puomin nopeuteen, koska on tuntunut että Halti on vähän hidastanut puomissa (ehkä osunut varvas tms pahasti jossain vaiheessa) ja ollaan saatukin mukavasti vauhtia etupalkalla. Kahdet ohjatut treenit ollaan varmaan käyty, ja sitten pari valmennusta.

Loppiaisen Mari Lukkarisen agivalmennus

Päästiin Haltin kanssa vierailemaan Lukkarisen valmennuksessa Strömforsin hallilla, ja oli ihan kiva. Valmentaja tuntui tykkäävän myös Haltista.  Teemana taisi olla ns. nollatreeni ja nopeiden ratojen suunnittelu.

Eka rata piti suunnitella olemassa olevien esteiden mukaan siten, että jokaista estettä käytetään vähintään kerran, 18 estettä yhteensä ja rata alkaa ja loppuu tietyille esteille. Oli kyllä hankala keksiä hyvää rataa, ja parin vaihtoehdon jälkeen keksin ihan sopivan ja vauhdikkaan radan. Palautteena sain, että osaan hyvin katsoa linjoja, mutta esim. kohta 11-15 oli hidas. Hyvän vauhdin sain 5-9-kohtaan.


Toka rata oli Lukkarisen suunnittelema, ja se piti sitten tehdä nollana läpi. Jos tuli virhe, piti aloittaa alusta. Eka treeni oli jo aika rankka, joten oli vaan saatava toimimaan rata. Tokalla yrityksellä saatiin jo nolla ja se riitti meille.


Video ekasta yrityksestä:



Video tokasta yrityksestä:


Alettiin olla jo vähän väsyneitä tässä kohtaa. Mutta ihan antoisa treeni. Rimat oli 45 cm. Sopi ihan hyvin meille, kun oltiin oltu juuri 3 viikon agitauolla.

Taija Mäkelän valmennus

Agi-Kotkien kevään valmentajaksi on valittu Taija Mäkelä, ja tähän olen hyvin tyytyväinen. Taijalta saa aina palautetta ja aina hyvä fiilis treeneistä lähtiessä, ja tietää kyllä mitä pitää harjoitella.

Olennaisiksi jutuiksi tuli valssien ajoitus ja suunta, etenkin 2-3-esteellä oikeaan suuntaan, eikä peruutella.

4-esteelle suunnittelin eka pakkovalssia, mutta pakko myöntää että kyllä se saksalainen toimii paremmin, koska pääsen liikkeelle paremmin. Ekalla kerralla tuli jotain säätöä kun yritin liikaa kiirehtiä, mutta seuraavat kerrat Halti otti hyvin hypyn, ja sain itse liikuttua tehokkaasti 6-esteen takaakiertoon.

6-7-esteillä otin kuulemma turhaan etäisyyttä esteistä, mutta koska Halti lähtee helposti takaakiertoihin, niin käytettiin vastakättä kertomaan, että pitää tulla mun puolelle hyppyä hyppäämään.

Eniten treenattiin keppejä. Eli vaihtoehtona törkkäisy (jota harjoiteltiin, koska ei osata sitä hirveän hyvin), ja siitä puolen vaihto keppien alkupäässä ja lopuksi kokeiltiin törkkäisy + puolen vaihto keppien loppupäässä päällejuoksuna ja persjättönä. Siinä oli taas vähän ongelmana se, että tarvi saada Halti tarpeeksi hyvin haltuun keppien jälkeen, ettei se hae muita esteitä näkösällä.

20-hypylle piti muistaa olla peittämättä siivekettä, jotta koira näkee takaakierron.

Kivat treenit, ja kiva fiilis jäi. Lisää näitä onneksi tulee nyt kuukausittain. Noita keppijuttuja pitäisi vaan ehtiä treenaamaan jossain vaiheessa... Valssit mulla on mielestäni parantuneet huimasti..

Seuraavaksi tulossa vielä kisapäivitystä........... stay tuned..





keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Monta rautaa tulessa..

Mulla on monta juttua jo kirjoitettu osittain, mutta en ole saanut vain keskityttyä, kun on niin monta rautaa tulessa, ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan.

Eli on tulossa päivitystä, varmaan viikonloppuna saisin itseni koottua blogia varten.

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vuoden vikat agikisat

Viikko tässäkin jutussa kesti..

Kannattiko mennä? no kannattihan se!

Javier De La Escalera oli tuomarina. Rimat oli ilahduttavasti kaikilla radoilla 55 cm.  Radoista eka olisi sopinut Pyrylle, muut olisi olleet turhan pyöritystä. Onneksi Haltilla ei vauhti tai motivaatio hidastu pyörityksistä.

Ilmoittauduin 3 radalle poikkeuksellisesti, kun oli enemmän hyppyratoja tarjolla. Olisi kyllä pitänyt jättää kahteen. Sitten en myöskään ajatellut pidemmälle, että kun oli tarjolla 4 rataa kaikille säkäluokille, että kisat päättyy vasta yöllä.. Mä pääsin lähtemään JO puoli kymmenen aikaan, joten aika myöhäiseksi meni.

Tavoitteena oli Santun opit, eli keskity ja ei varmistella (ja agility ei ole TOKOA!!).

Eka rata, agirata: tulos 0, etenemä 4,35 m/s


Tää oli kiva rata. Keskityin koko rataantutustumisajan ja sen jälkeen ennen vuoroani kokoajan rataan. Kävin läpi sitä mielessä ja katsoen. Ajatuksena radalle mennessä oli, että nyt mennään kovaa eikä varmistella, eikä olla mitään tokoa tekemässä.

Pääsin tekemään saksalaiset heti alkuu 2-esteellä ja 4-esteellä, vähän turhan paljon varmistelin 4-estettä (ettei mene A-esteelle), mutta olisi tullut aivan suoraan oikein). Sitten vaan kovaa juoksemista. Halti haki tosi hienosti itsenäisesti kepit. 8-esteeltä 9-esteelle teinkin suunnittelemattomasti 9-esteen uloimman siivekkeen kautta ohjauksen, ja se meni aika pitkäksi, mutta onnistui. Lähettäminen onnistui 12-putkelle tosi hyvin, ja sanoisinko että muiden ratoja katsellessani, erittäin hyvin ja sujuvasti, kun luottaa koiraan. Ennen A-estettä ehdin persjättöön hyvin ja puomin kontaktilla otin rauhallisesti, ja odotin että se otti kontaktin ja pysähtyi ennen kuin lähdettiin liikkeelle. Tässä meni ehkä aikaa, mutta ei haitannut. Loppu oli helppoa, ja yksi saksalainen vielä 21-esteellä. 

Oli ihan meidän rata, ja vielä nollalla (A-esteellä hyppäsi kyllä aika korkealta...) ja vaikka tuli vähän kaarrosta ja puomin kontaktin varmistelua, niin agilityradalla etenemäksi tuli 4,35 m/s, joka oli aivan mahtavaa! Ei ikinä oo aksaradalta tullut tuollaista etenemään, oli nimittäin paras mitattu etenemä Haltilla (ja edelliset parhaimmat oli hyppyradoilta). Ja tuossa olisi ollut vielä reilusti varaa olla nopeampia, jos olisi kaarrosta saatu pienemmäksi ja oltu nopeampia puomilla, joten varaa on vielä kuroa aikoja kiinni! Ihan mahtava fiilis etenkin radan jälkeen, kun mentiin niin täysillä rata!

Toinen rata oli hyppyrata, HYL


Tää rata oli tosi kiva myös Haltille. Oli muutama kohta jossa joutui miettimään miten ehtii (tietenkin rohkealla liikkumisella), mutta ei ollut mitään mahdotonta.

Meillä kosahti jo 3-hypylle, kun Halti hyppäsi takaisin päin 3-esteen ensin hypättyään sen oikein (niistolla). Olin ajatellut myös ns. päällejuoksua ja pakkovalssia, ja uskon että ne olisivat oikeasti toimineet, ja olisi pitänyt uskaltaa tehdä niitä. Muutamat super-virolaiset meinaan teki aika mahtavat tällaiset ohjaukset. Tän HYLkäyksen jälkeen vedettiin sitten Haltin kanssa aivan täysillä ja varmistelematta, ja oli kyllä ihan mahtava tunne että me pystytään ja osataan kun tehdään täysiä. Tän hyppyradan etenemän olisin kyllä halunnut tietää, koska me mentiin kovaa!!! 

Erityisesti 16-17-esteiden väliin rohkeasti vaan persjättö (tekipä sen muutama bortsu- ja belgiohjaajakin) ja vielä rohkeammin siitä saattelematta 18-esteen jälkeen persjättöön, jolla sain Haltin parhaiten oikealle puolelle 19-estettä ja siitä rohkeasti seuraavan esteen takaakiertoon. Oli tosi magee rata!

Kolmas rata, hyppyrata HYL


Tässä vaiheessa mä aloin jo väsymään, ja vaikka kuinka pyrin vaan keskittymään rataan, niin ei mennyt hyvin. Oli jo ennen rataa vaikea keskittyä tiettyihin kohtiin. Meillä kosahti periaatteessa 4-esteen jälkeen, jossa mä ajauduin tosi sivuun, ja sain vielä 5-esteelle Haltin, mutta siitä Halti sinkosi väärään putkeen, kun olin myöhässä valssin kanssa. Siitä jatkettiin, ja oli muutama muukin kohta jossa olin väärässä paikassa väärään aikaan, ja vaikka taisi puhtaasti loppu mennä, niin silti oltiin Haltin kanssa niin eri radalla. Täysiä koitettiin kuitenkin mennä ja onnistuttiin monessa kohtaa. Ja olisi ollut mahdollisuus ihan puhtaaseen rataan, jos mun keskittyminen olisi ollut kasassa.

Kuitenkin, parempi että pitäydytään kahdessa radassa/kisat.

Oli kuitenkin tosi hyvä fiilis kisoista, ja etenkin kun saatiin nolla pitkän hylkykauden jälkeen, ja tosiaan edellisistä kisoista jo vitoset. Pitää vaan mennä tekemään oikeasti täysiä varmistelematta ja kannustamalla koiraa ja keskittymällä hyvin. Tää on sitten ensi vuoden treeniaihe!


keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Santtu Stenbergin agivalmennus

Oli kyllä jännä päästä treenaamaan tän vuoden maajoukkueessa olleen kisaajan silmien alla, vaikkakin lapinporokoiralla (koulutus oli bordercollieiden ja kelpieiden koulutus).

Viime vuonna samoihin aikoihin olin Kim Kurkisen (sen vuoden SM-voittajan) valmennuksessa, ja ote valmentamiseen oli aivan erilainen kuin muiden valmentajien, samoin kuin Santunkin. Näiden kouluttajien valmennuksessa ei kyllä ole keskitytty tekniikkaan juurikaan, vaan ennemminkin siihen millä saa sekunteja pois ja aikaa nopeammaksi. Myös tähän siis Santun koulutus keskittyi, koska ohjaustekniikassa ei ollut juurikaan korjattavaa, ja rata oli aika helppo, ja ainoastaan ensimmäisissä 3-esteessä kesti jonkin aikaa.

Rimat 50 cm.


  • 1-3-esteiden rytmityksessä ja omassa asenteessa oli tekemistä. Itse kuulemma tein vähän sinne päin ja löysästi ekalla kertaa. Lopulta onnistui kivasti, ja tein saksalaisen 3-esteelle. Tätä toistettiin sen verran monta kertaa että Halti alkoi vetämään mutkia suoriksi, ja 2-esteeltä alkoi sinkoamaan vain lähellä olevaan putkeen. Siinä vaiheessa päätettiin jatkaa eteenpäin.
  • Olin opetellut 9-esteen väärin päin, oli muuten helpompi kouluttajan tarkoittamalla tavalla. 
  • 12-putkella piti muistaa tehdä jarru, ja sitten ihan perusohjauksella 13-esteelle (ei tarvinut vastakättä)
  • 16-putkelle myös putkijarru
  • 19-esteelle olin kyllä suunnitellut takaakierron, mutta unohdin sen. Ohjasin sen suoraan, enkä edes huomannut että meni väärin, ennen kuin kouluttaja mainitsi. 
  • Ohjasin A-esteen oikealta puolelta, ja oli aika helppoa, koska Haltilla on aika vahva A-esteen haku, eikä tarvinut jäädä odottelemaan oikean esteen hakemista
  • 24-esteelle persjättö, ja 25-esteelle päällejuoksu ja hyvin ehti loppuun.
Sitten palaute, ja mitä treenattiin tämän jälkeen..


Keskittyminen

Ensisijaisesti pitää harjoittaa keskittymistä. Rataahan ei ollut etukäteen saatavilla, mikä aluksi harmitti (jos olisinkin halunnut treenata jotain tiettyä), mutta rata oli helpohko ja suoraviivainen, joten ei se paljoa tarvinut muistamista. Silti olin opetellut yhden kohdan väärinpäin ja yhden suoritin väärin huomaamattani (ei ole kyllä ihan tapaistani tämä viimeinen). 

Tämä kielii keskittymisen puutteesta, ja tätä pitää vaan treenata. Mun keskittymisessähän on ollut parantamisen varaa, ja se on ollut tiedossa jo pitkään (jos oikein pitkälle mennään niin jo ala-asteelta asti). Se kevään kisaamisen kurssi auttoi aika paljon siihen, mutta sitähän pitäisi treenata jatkuvasti. Viikkotreeneissä ei saada etukäteen ratapiirrosta, joten se nyt auttaa jonkin verran. Ehkä valmennuksiinkin pitäisi alkaa mennä ilman että katson ratapiirrosta etukäteen. Kisoissahan tämä näkyy jo siinä, että jos rataantutustumisessa on paljon porukkaa, niin en pysty keskittymään ja jos on jotain tuttuja ihmisiä paikalla, niin mun suoritus huononee. Myöskin tietenkin jos rata on vaikea useammassa kohdassa, niin jännitys niistä kohdista huonontaa keskittymistä.

Mä tietty jännitin myös jonkin verran tätä koulutusta, mikä näkyi siinä keskittymisessä ja omassa tekemisessä paljon.

Rohkeus, luottamus, ei varmistelua

Ekan vedon jälkeen kouluttaja sanoi, jotain sinne päin, että tämähän ei ole tokoa, eikä tarvi olla yhtä vakava ja hiljaa kuin tokossa. Yleensähän mä toitotan sitä omille koulutettaville, ja varmasti jännitykseltäni olikin aika jäykkää menoa. Mähän aina jännitän uusia kouluttajia ekalla kertaa. Yritin siinä rentoutua, mutta ei varmaan ihan näkynyt. Lisäksi keskittyminen vie multa tietty aina jonkin verran voimia, että en pysty keskittymään moneen asiaan (liikkuminen, ohjaus, koira).

Mun pitäisi siis saada keskittyminen sen verran hyväksi, että pystyn keskittymään myös täysillä koiraan ohjauksissa. Pitäisi kannustaa Haltia radalla, hetsata ja uskaltaa mennä kovaa. Pyryähän mä hetsaan radalla, mutta Haltin kanssahan se on vähän jäänyt, kun sillä ei samalla tavalla tipu vauhti. Mutta kun tehtiin 5-11- radan pätkä pari kertaa silleen, että kannustin aina vaan enemmän ja liikuin rohkeasti, niin vaikka toistoja oli alla, niin Halti meni aina vaan nopeammin. Jos tätä tekisi aina, niin tulisi reilusti vauhtia lisää meidän tekemiseen.

Siihenhän kouluttaja tarttui myös, että pitäisi luottaa koiraan ja uskaltaa rohkeasti liikkua pelkäämättä virheitä. Esteiltä liikkeelle lähdöt paremmiksi. Esim. kun lähetin 8-esteen takaakiertoon, niin jäin siihen odottamaan että Halti menee sinne taakse, kun heti lähettämisen jälkeen (ennen kuin edes kiertää estettä) pitäisi lähteä rohkeasti liikkumaan seuraaville esteille vedättäen. Ja jos se ottaa jonkun esteen sieltä väärin, niin ei haittaa, kunhan tehdään täysiä. Pitää uskaltaa tehdä virheitä!! Ja ihan mieletön vauhti kun vaan uskaltaa mennä!!

Kouluttaja sanoi, että Halti osaa esteet hyvin, mä osaan ohjata, mutta siitä puuttuu vielä sellaista täysiä menemisen asennetta ja rohkeutta, luottamista ja kannustamista. Tekemiseen tarvitaan siis asennetta ja räväkkyyttä ja iloista koiran kanssa tekemistä.

Muistilistalle jokaiseen seuraavaan treeniin tämä:

  • Panosta keskittymiseen rataantutustumisessa, jotta ei tarvi keskittyä enää radalla
  • Rohkeasti liikkeellelähdöt ja rohkeaa liikkumista (ei odotella esteiden suorittamista)
  • Uskalla tehdä virheitä!
  • Kannusta koiraa, jotta se tietää tekevänsä oikein!!
  • Lähde tekemään täysillä rataa!!


Tässä onkin sitten muistilistaa treeneihin. Oli vähän henkisesti rankka koulutus, mutta tällaista koulutustahan mä tarvin. Että joku potkii eteenpäin ja sanoo miten asiat on. Erityisesti lapinporokoiran kanssa kisaamiseenhan tarvitaan juuri sitä, millä saadaan seuraava vaihde sisään.

Ilmoittauduin lauantaina Sipooseen kisoihin. Siinähän sitten yritetään täyttää tavoitteita tän valmennuksen perusteella. En vaan tajunnut että kun tarjolla on 4 rataa (Haltin kanssa mennään 1 agirata ja 2 hyppyrataa), ja maksit viimeisenä, niin meidän viimeinen rata loppuu joskus klo 21... ja seuraavana päivänä Sysiväikeen Rally-tokopäivä. Että voi olla aika rankka viikonloppu.... enää ei oikein voi peruakaan osallistumista. Tietty voidaan osallistua vain kahdelle radalle, jos tuntuu kovasti venyvän aikataulu.

Tän jälkeen jäädäänkin sitten muutaman viikon levolle Haltin kanssa aksasta. Katsotaan jos jaksaisi tokojuttuja taas muistella. Pyryllä on ollutkin nyt jo 2 kuukautta taukoa aksasta, toivottavasti päästään palaamaan ensi vuoden alussa siihenkin.

Viime viikon tiistain agitreenit

On vähän myöhässä päivitykset...

Tää oli ihan kiva helpohko rata. Rimat 55 cm. Eniten mietin 2-3-esteiden ohjaus, etten ohjaa vahingossa puomille. Mutta hyvällä rytmityksellä ja peruskäännöksellä meni ihan tiukasti oikeaan suuntaan. 7-esteelle Halti lähti aika automaattisesti takaakiertoon. Hyvin ehdin 12-putken jälkeen persjättöön, kun vaan lähetin 10-esteelle ja lähdin juoksemaan ja luotin että Halti tulee kyllä oikean radan. 13-putken jälkeen olin jo sopivasti edellä, niin ei tullut mahdollisuutta yhteentörmäykseenkään.

Lisäksi erikseen harjoiteltiin Haltin kanssa kepeillä vähän taaksejäämistä, sekä oikealta puolelta ohjaamista, jonka jälkeen tein päällejuoksun ja puolenvaihdon + persjätön (suuntana siis keinu) ja hyvin se vaan osaa. 

Treenattiin myös puomilla sitä, että jään vähän taakse ja Haltin pitää suorittaa puomi loppuun asti. Ekalla kerralla tuli sivusta pois, mutta sen jälkeen palkkaamalla meni hyvin ja vauhdilla. Sivuetäisyyttähän saan ottaa vaikka kuinka paljon, mutta tuota taakse jättäytymistä täytyy harjoitella enemmän.

Lauantaina käytiin Lappalaiskoirien omatoimiagitreeneissä Espoossa ja treenattiin ihan vaan rataa, kauempaa takaakiertoa ja irtoamista. Ihan kivat treenit, en jaksanut enempää miettiä mitä kaikkea pitäisi muistaa treenata.. Rimat 50 cm. Pyryn kanssa tehtiin lopuksi ryhmätokojuttuja, ja Pyry oli kyllä niin onnessaan. Ei olla vuosiin tehty ryhmäpaikkamakuuta, mutta hyvin se meni pitkästä aikaa. Vähän Pyry kyllä hiljaisesti päästi ääntä, mutta kukaan muu ei sitä kuullut kuin minä. Ja tietty Halti ulvoi autossa, niin voi vaikuttaa asiaan..

Pyryllä oli viimeinen hermokipulääke keskiviikkona, ja nyt viikon ollut ilman. Sanoisin, että on ainakin pirteämpi, ja Halti ei ainakaan häiriköi Pyryä enää ollenkaan (on yrittänyt jonkin verran selkään yms kun Pyry on ollut väsyneempi, että välillä on kokoajan saanut olla kieltämässä). Aika paljon ovat leikkineet, ja nyt eilen tuli lunta, niin koirat ovat olleet aivan onnessaan, etenkin kun tänään lumi oli jo vähän kovaakin. Kovasti toivon että sen selkä alkaa olla parempi. O

maanantai 4. joulukuuta 2017

Sunnuntaina edustamassa

Käytiin Loviisassa Hurtta Huoleton-tapahtumassa Haltin kanssa edustamassa LSK:ta, ja pidettiin pieni agilitynäytös. Halti on niin ihana, kun se pystyy keskittymään vapaana tekemääna aksaa, vaikka siinä oli ympärillä paljonkin koiria. 

Tosin kun porukkaa ei oikein enää ollut, ja Halti pääsi leikkimään yhden tyttökoiran kanssa, mutta sen jälkeenhän se sekosi täysin. Se ihastui täysin tähän tyttökoiraan, ja ei pystynyt enää keskittymään mihinkään, ja vinkui vaan perään ja yritti lähteä etsimään sitä, vaikka tyttökoira oli jo lähtenyt. Ilmeisesti juoksut jossain vaiheessa (nuori narttu niin saattaa olla omistajalle huomaamattomat) tai sitten se vaan tuoksui niin hyvältä. Halti ei kyllä yleensä hullaannu nartuista tuolleen, muuten kuin tärppipäivinä.

Lopuksi käytiin porukan vähettyä myös Haltin kanssa kokeilemassa rally-rataa. Muuten meni hyvin, paitsi täyskäännös oli jotenkin hankala mulle. Hauskaa oli silti. Halti oli hurjan pätevä!


Pyryllä on enää pari päivää hermokipulääkettä jäljellä (2 viikon jakso). En osaa sanoa, että onko se paremmassa kunnossa vai ei. Välillä tuntuu että se on pirteämpi, ja nyt se on kyllä viime päivinä halunnut leikkiä enemmän Haltin kanssa. Karvat kuitenkin selän takaosasta on edelleen pystyssä, mitä sillä siis ei ollut ennen syksyä. Tämä vähän viittaisi siihen, että olisi edelleen jotain jumia/kipua. Todennäköisesti siis jonkun ajan päästä kipulääkkeen loppumisesta käydään hieronnassa, ja sitten katsotaan miltä näyttää. Pyryn kanssa ollaan tehty kuitenkin jotain tokotemppuja aina välillä ja tietty kotona kaikkea pulmapelejä yms.

Olen pikkuhiljaa oikeasti tutustunut rally-toko-sääntöihin, ja askeleen lähempänä lajin ymmärtämistä. Haltin kasvattaja järjestää nyt joulukuussa taas rally-tokopäivän, jonne myös Pyryn olen ilmoittanut. Joku päivä luen ne säännöt vielä loppuun...

KKS:n agikisat, HYLLYPUTKI KATKESI!!

Kotkassa 3-luokan kisat, Tuomarina Jari Suomalainen, rimat 60 cm kaikilla radoilla.

Hyppyrata, 5 virhepistettä, etenemä 4,28 m/s, sij. 8.


Tää oli tosi kiva rata, ja vielä kivempi, että oikeasti keksin mulle ja Haltille parhaat ohjaukset, ja ei ihan kaikki tehneet samoja ohjauksia.

4-esteelle tulin radan oikeaa puolta, ja tein päällejuoksun 5-estettä kohti. Selkeästi kun sai linjan muutettua, niin siitä oli suora linja 5-esteen taakse. Moni teki vasemmalta puolelta ja valssin, mutta monella se oli aika kökkö ohjaus. 5-esteen takaakierron jälkeen uskalsin tehdä persjätön, ja 8-putken ohjasin takakautta, jolloin olin valmiiksi jo ohjaamassa keppejä. 

12-esteelle sain lähetettyä hyvin takaakiertoon kauempaakin, ja ehdin 13-putken jälkeen persjättöön, vaikka vähän tuntui tulevankin kiire. 16-esteelle saksalainen ja 17-putken jälkeen tein persjätön ja varmistin että Halti tuli kunnolla seuraavalle esteelle, kun putki syötti vähän sivuun. 18-esteen rima tippui harmillisesti, siitä siis 5 virhepistettä. Ehkä annoin liian vähän tilaa 18-esteelle tai lähdin liian rivakasti sivuttaissuuntaan, mutta jostain syystä Halti ei ilmeisesti pystynyt kunnolla arvioimaan estettä tai sitten sille tuli kiire mun perään.

Toooosi kiva rata! Etenemä siis 4,28 m/s. Huomasin monessa kohtaa kyllä että liikkeelle lähdöt voisi olla kyllä paljon parempia, ja etenemäkin olisi ollut kyllä reilusti parempi silloin. Mutta ihan ok etenemä noin muuten. Erittäin tyytyväinen olen erityisesti radan alun onnistumisesta.

Harmillisesti ei ole videota, kun ei kyllä ollut tuttujakaan.

Agirata, 5 virhepistettä, etenemä 3,83 m/s, 8. sija


Agirata oli myös ihan tehtävissä, mutta sisälsi paljon enemmän muistettavaa jo ansaesteiden vuoksi. Alku meni hyvin, puomin kontaktille ei pysähtynyt, mutta otti hienosti,  9-esteen takaakierto jälleen hienosti, ja 10-esteelle muistin tehdä putkijarrua, ettei ammu eteen. Halti kääntyikin hyvin putkesta, ja itse olin jotenkin väärässä paikassa joten tässä Halti oli vähän aikaa tyhjän päällä, kun ohjaus tuli saksalaiseen vähän myöhässä. 

Keppien jälkeen olin päättänyt kokeilla vetää ihan nenästä keinun suuntaan, ja melkein hyvin onnistui, paitsi Halti siltikin meinasi lähteä A-esteelle. Olisi siis pitänyt tehdä valssi keppien jälkeen kuten moni muu teki. 14-esteen jälkeen oma liikkeelle lähtö olisi saanut olla selkeästi parempi, mutta meni se näinkin ja 17-esteelle saksalainen. 18-A-este oli haastava kun sen oli hyvin lähellä seinää, ja lisäksi menosuunta oli toiseen suuntaan. Vaikka autoin aika pitkälle seinää kohti ja tein valssia A-esteen jälkeen, silti Haltia hämäsi seinä todennäköisesti, ja se jotenkin ihmeellisesti liukui A-esteeltä alas, ja vähän sivusta pois. En oikein nähnyt ottiko se kontaktia siltä liukumiselta, eikä nähnyt tuomarikaan, joten tästä 5 virhepistettä. Loppu meni hyvin, ja vitsit kun Halti irtosi loppusuoralle tosi hienosti edelle! Etenemä 3,83 m/s. Oli aika monessa kohtaa vähän säätöä, mutta luulen että parhaimmillaan sujuvalla menolla etenemäksi olisi tullut ehkä 4 m/s. Joten treeniä löytyy.

Nyt sentään saatiin hyllyputki katkaistua, ja siis saatiin kaksi vitosta. Olin kyllä niin tyytyväinen, että tuli tuloksia. Oli kyllä nollatkin tosi lähellä, kun molemmilla radoilla loppupäässä tuli pieni virhe ja muuten ihan puhdasta (tosin agiradalla ei yhtä sujuvaa kuin olisi voinut olla). Molemmilla radoilla olisi sijoitus ollut aika hyvä jos olisi tullut nolla.

Vuoden vikat kisat olisi tarkoitus olla Sipoossa 16.12.2017.

Pyry oli mukana, ja intoili kyllä paljon taas juoksuja, mutta ei kyllä välittänyt muista uroskoirista, tosin ei käyty hallissa.